Enkelit lähellämme

Meren hiomia kiviä - Kuva oma arkisto Maleme Kreeta 2019



Tänään tuntui, että reppuni oli liian täynnä kiviä. Nostin taakan hartioilleni jatkaen sinne mistä ei enää palata. Haluan pakata reppuuni ne hyvät muistot. Kulkea ilman taakkaa. Pudottaa pois kaiken turhan. 

Isän vierellä tänään sairaalassa tunsin kuinka on kuitenkin hyvä olla. Sanat on sanottu, asiat on loppuun käsitelty. Jäljelle jää vain rakkaus ja kaipaus. Kaipaus kaikkiin hyviin hetkiin ja muistoihin. Kurkkua kuristaa ja silmiä polttaa. Haluan silti hymyillä sairaalavuoteen vieressä. Isä katsoo minua ja hymyilee takaisin. Sitten taas nukkuu. 

Yhtäkkiä isä havahtuu ja katsoo kattoon hymyillen. Tiedän, siellä he ovat. Edesmenneet, jotka jossakin vaiheessa saattavat rajan yli. Tunnen lämpöä ja hyväksyntää. Tunnen, että enkelikoira on läsnä. Kaikella on tarkoituksensa. Surulle on nyt tilaa. Annan tunteilleni luvan tulla ja olla. Enää voi vain odottaa.


Rakkaudella Anne

Kommentit

Suositut tekstit