Rakkauden kosketus

Kuvassa käsi, jossa nokea - Kuva Riitta-Liisa Metsämarttila




Hui, kuinka lähellä itsensä mitätöinti vaaniikaan. Ihan nurkan takana. Odottaen vain tilaisuutta ponkaista ihon alle, tuttuun ja turvalliseen paikkaan. On niin helppoa palata vanhaan. Hakea hyväksyntää sieltä, mistä sitä ei ole koskaan tullut. Odottaa valmiiksi pienentyneenä kuullen olevansa huono kuitenkin. Hakea sanojen merkityksiä rivien välistä ja lukea ne mielessään arvosteleviksi.


Antaa olla ja hiljentyä. Ei puolustaa ajatuksiaan, vaan luulee muiden viisaampien tietävän. Pienentyy ja pelästyy. Vaikenee ja ajattelee, ettei tästä mitään tule. En osaa kuitenkaan. Ei minua kukaan arvosta. 


Sitten vasta havahtuu, kun töytäistään. Minähän osaan. Minähän arvostan. Itseäni ja niitä, jotka kannattavat. Kirjoittaminen on minulle kaiken alku ja antaa valtavasti voimaa. Voin sanoittaa sen mikä haavoittaa ja siitä tulee minulle voima. Voin sanoilla paikata sen, mikä satuttaa.


Elämä on itsessään arvokasta. Jokainen osaa jos haluaa. Minäkin osaan. Sinäkin osaat. Kaikilla meillä on jotakin annettavaa. Kannustavat sanat ja ajatukset. Niillä jaksaa pitkälle. 


Tänäänkin on hyvä päivä. Olen ottanut tavakseni löytää joka päivästä hyvää. Kannattavaa ja kaunista.


Rakkaudella, Anne

Kommentit

Suositut tekstit